Sijoitettujen lasten elämä on täynnä raportteja, kontrollia ja kuria. Tämä omaelämäkerta käy läpi kontrollin vaikutuksia yhden lapsuudessaan sijoitetun suomalaisnaisen elämässä. Mitä lapsille samalla opetetaan, kun heidän käsketään kuunnella puolituntemattomia kyseenalaistamatta?
Kirjassa käsitellään myös hyväksikäytön vaikutuksia elämään, mutta hyväksikäyttökohtauksia ei kuvata. Kirjassa on pari lukua itsetuhoisuudesta. Niiden alussa on varoitukset, jotta ne voi halutessaan ohittaa.
Teos on eräänlainen hybridi, joka yhdistelee esseististä ja kerronnallista ainesta. Kirjassa esitellään myös keinoja, joiden avuilla elämässä voi päästä eteenpäin traumoista ja vaikeuksistakin huolimatta. Aiheita, kuten yksinäisyyttä, motivaatiota ja valtaa käsitellään paitsi henkilökohtaisesti myös yleisesti.
