Lilley ei voinut uskoa korviaan. Prinssi Alessandro Caetani oli juuri pyytänyt häntä seuralaisekseen hyväntekeväisyysjuhliin. Ja hän kun oli yrittänyt tehdä kaikkensa, ettei pomo vain kiinnittäisi häneen minkäänlaista huomiota! Hän tunsi itsensä Tuhkimoksi upeassa puvussaan ja kauniissa kampauksessaan. Ja juuri kun hän uskoi taianomaisen illan päättyvän, Alessandro kumartui suutelemaan häntä ja kuiskasi: - Haluan sinut...
Lilley värisi odotuksesta ja pelosta. Ehkä hänenkin pitäisi kerrankin olla rohkea, tarttua tilaisuuteen seurauksista välittämättä. - Minäkin haluan sinut...
