Kaupunki, josta hän oli lähtenyt kaksitoista vuotta sitten, ei ollut muuttunut lainkaan.
Mutta ihmiset olivat. Callie toivoi, että Nathan olisi jo antanut hänelle anteeksi. Hän oli toiminut julmasti, kun oli luikkinut tiehensä hyvästejä jättämättä. Mutta kun hän näki Nathanin, hän tiesi, ettei kotiinpaluusta tulisi niin helppoa kuin hän oli toivonut. Hänen mielensä muuttui levottomaksi. Ehkä hänen olisi viisainta vain jatkaa matkaa...
