Serlachius-museoiden julkaisuja
G. A. Serlachiuksen (1830-1901) elÀmÀstÀ tuli Suomen teollistumisen sankaritarina. Sen pÀÀhenkilö - vailla perittyÀ varallisuutta ja kirjaviisautta kavunnut patruuna - muistutti amerikkalaisia self made man -legendoja. NÀlkÀvuonna 1868 nuorehko liikemies purjehti Keuruun salomaille ja rantautui vapaana pauhaavan MÀntÀnkosken törmÀlle. HÀn oli pÀÀttÀnyt perustaa puuhiomon. MÀnttÀÀn luomiensa tehtaiden myötÀ hÀnestÀ tuli kansainvÀlisestikin merkittÀvÀ paperiteollisuuden kehittÀjÀ. SelvitÀkseen syvÀllÀ sisÀmaassa Serlachiuksen oli muokattava talousmaantiedettÀ uuteen uskoon. VÀsymÀttömÀllÀ agitaatiollaan hÀn vÀÀnsi Tampereelta tulevan pÀÀradan mieleiselleen linjalle ja jÀrjesti Suomeen ensimmÀisen jÀÀmurtajan. AfÀÀreistÀ tuli kansantaloudellisesti siunauksellisia, mutta Serlachius piti itseÀÀn kirottuna. HÀntÀ voikin kutsua tuhannen rettelön patruunaksi. Raivonpuuskassaan tai pitkÀssÀ vihassaan hÀn saattoi ampua insinööriÀÀn ja painostaa kirjurinsa itsemurhaan. HÀnen MÀnttÀnsÀ muistutti piiritettyÀ linnaketta, joka kÀvi jatkuvaa sotaa kilpailijoita, virkavaltaa ja talonpoikia vastaan. Myös yksityiselÀmÀ tÀyttyi draamasta ja tragediasta. Sivupersoonaltaan Serlachius oli kaunosielu ja idealisti. HÀn oli luonnonsuojelun uranuurtaja, suomikiihkoinen kielipoliitikko, kultakauden taide-elÀmÀn kannustaja ja Akseli Gallen-Kallelan tÀrkein mesenaatti. Teemu Keskisarjan kirjoittamassa vauhdikkaassa elÀmÀkerrassa vÀlÀhtÀÀ Serlachiuksen ja hÀnen alansa merkitys nyky-Suomelle. TuittupÀiset patruunat nÀkivÀt metsÀn puilta ja löysivÀt vihreÀn kullan. HeidÀn afÀÀrinsÀ muokkasi alistetusta kehitysmaasta itsenÀisen teollisuusmaan.
