Tässä kirjoituksessa jatkan itsetutkiskelun ja siten elämänpolkuani siitä, mihin jäin kirjoituksen Aika Pimeä Energia lopussa. Tämän osamatkan aikana kohtaan totuuden, sellaisen totuuden, joka on kaikille sama. Siten on todellakin olemassa yksi totuus. Mutta kuten kaikki sen kohdanneet tietävät ja ymmärtävät, siitä puhuminen saati kirjoittaminen olisi sangen turhauttavaa yhtään suuremmassa määrin.
Samoin minulle selkiintyi rakkauden olemus. Se on samalla tavalla vain yksiolemuksinen, mutta jonka ilmentäminen on riippuvainen muodosta, joka ilmentää sitä. Tuon seikan vuoksi on olemassa mitä suuremmassa määrin hyvin erilaisia rakkauden ja totuuden ilmaisuja.
Tässä kirjoituksessa teen myös eräänlaista yhteenvetoa, koostetta tästä matkastani, polustani sekä elämänkokemuksistani. Minähän lähdin sirpaloituneesta dualismin maailmasta edeten kolminaisuuden kautta laajempiin kokonaisuuksiin. Näin alun Jumalan etsimiseni muotoutui itsetutkiskeluun ja edelleen oman subjektiivisen totuuden etsimisen kautta totuuden etsintään.
Tuossa mainitussa totuudessa on hauska piirre. Sen löytäminen sanan klassisessa mielessä on mahdotonta, mutta sen voi antaa tulla luokseen. Kuten on sanonta, on vaikea täyttää astiaa, joka on jo täynnä. Eräs keino tyhjentää mainittu astia on kärsimyksen ja niin sanotun särkymisen kautta, toinen on esim. meditaatio ja mietiskely. On selvää, kuinka ihminen ja yksilö on tämä mainittu astia.
