Saatoin vain toivoa, ettÀ vielÀ koittaisi pÀivÀ, jolloin osaisin kulkea tieni takaisin lammen ÀÀrelle ja jolloin voisin sukeltaa etsiÀkseni valon lammen keskeltÀ. Minun oli vain luotettava itseeni, niin nainen oli sanonut.
Muutaman tunnin aikana Sirje ehtii tehdÀ matkan kadoksissa olleeseen syvimpÀÀn minuuteensa. Tie perille ei löydy yksin, ja Knut tekee kaikkensa auttaakseen rakastaan. Parhaimman avun Sirje saa kuitenkin odottamattomalta taholta.
Sudenkaarne elÀÀ muistojen kautta tÀssÀ hetkessÀ ja ui syvÀlle aina pohjamutiin asti löytÀÀkseen oman sisÀisen valonsa.