Muistot kantaa

Tässä muistelmieni tarinassa olen kulkenut vaiherikasta minua varten viitoitettua polkua pitkin. Kun olin lapsi oli sota-aika, josta emme tienneet juuri mitään siellä syrjäkylällä. Elämä oli niukkaa, mutta olimme omavaraisia. Meitä kasvatettiin kurinalaisesti, kuten se oli siihen aikaan. Sittemmin joku pakottava tarve pani sieltä lähtemään tuulen kuljettamille siiville. Aluksi siivet eivät oikein ottaneet alleen, kun joku yritti ohjailla suuntaani. Otin ohjat käsiini ja niin siivet kantoivat.