TÀssÀ tarinassa on ainoastaan sankareita.
Esikoispoika, kaunosielu, joka osaa tehdÀ jalkapallostakin yksilölajin: KentÀn laitoja haahuillaan omissa ajatuksissa, taivaanrantaa tavoitellen. Valmentajan yhteydenottoihin reagoidaan niin kuin kotona vanhempien, eli ehkÀ seitsemÀnnen kerran jÀlkeen.
Kuopuspoika, enemmÀn styrÀnkityyppiÀ. Satunnaisesti sÀvyisÀ tÀrppÀstikku, josta kummisetÀ lausui jo varhaisessa iÀssÀ: 2090-luvulla tullaan lukemaan tÀmÀn miehen hirmuteoista.
EdellÀ mainittujen Àiti, joka maalaa leveÀllÀ pensselillÀ. Ihmetteli aikansa, etteivÀt hÀnen lapsensa viihdykÀÀn keinutuolissa lueskelemassa venÀlÀisiÀ klassikoita alkukielellÀ. Sitten muisti, ettÀ on itsekin alan akateemisista opinnoista huolimatta lukenut venÀjÀksi vain yhden romaanin: Harry Potter ja viisasten kivi.
Kahden ensimmÀisen isÀ ja viimeksi mainitun aviomies, joka koettaa kestÀÀ. SekÀ perhettÀÀn ettÀ itseÀÀn: Luolamiehen ja lattepappan risteytys tahtoo ajoittain lipsahtaa Frankensteinin puolelle.
Eli ihan tavallinen perhe, joka haluaa rohkaista muitakin ihan tavallisia, ja myös epÀtavallisia perheitÀ hakemaan tarvittaessa ammattimaista apua rakkaan kivireen vetÀmiseen.