Sirpa Ahola-Laurila liittyi Oulun perussuomalaisiin ja tapasi värikästä porukkaa: yksi miehistä puhui aina B-vitamiinista ja verikokeista, ja toisen mielestä EU oli syyllinen kaikkeen. Hän ei suostunut sanomaan hintoja euroina eikä siirtänyt kelloaan kesä- ja talviaikaan.
Soinin kupla ei ole kirja julkkispoliitikoista vaan tosielämän paikallispolitiikasta ja uutterasta talkootyöstä, jossa epäpätevyys, riitely ja sisäpiirin kähmintä rehottavat. Lakia ei tunneta ja säännöistä ei perusteta, kun puheenjohtajan nuija heiluu. Miten Perussuomalaisten pitäisi muuttua, jotta se voi olla aito vaihtoehto muiden puolueiden epäselvälle hymistelylle?
