Kauan odotettu evakkojen eepos
Kuokka ja kannel, kaksiosaisen ortodoksievakkoeepoksen ensimmÀinen osa, korvaa nÀihin pÀiviin hellityn myytin runon ja laulun ja kanteleen kotimaasta totuudella, joka on ankara ja hurja, vaan ei vÀlttÀmÀttÀ sen runottomampi eikÀ vÀhemmÀn kaunis.
Sotien jÀlkeen Neuvostoliitolle luovutetulta alueelta Kanta-Suomeen sijoitetut livvinkieliset siirtokarjalaiset, aikansa maahanmuuttajat, kestivÀt paikoin hyvinkin nurjan vastaanoton ja ryssittelyn ja nousivat lopulta jörön suomalaisuuden rikkaudeksi kauniiden kirkollisten perinteittensÀ, laulunomaisen kielensÀ, lapsenomaisen elÀmÀnilonsa ja raatajaluontonsa voimalla.
Suuren evakkoeepoksen ensimmÀisessÀ osassa Suomi on vasta itsenÀistynyt. Kannas, Viipuri, puolet Laatokasta ja Raja-Karjala, harmaiden salokylien ja vinoristikirkkojen maa ovat vielÀ osa sitÀ. Valtion itÀisimmÀssÀ kolkassa, puna-armeijan saartamassa, lÀnteen pakenevan ihmisen jalan muotoisessa "HyrsylÀn mutkassa" elÀvÀ Malanja, iloluontoisen sepÀn uskovainen vaimo, mielistyy Àkisti nuoreen rajavartijaan. SiitÀ alkaa Kristuksen ja ihmisen, hyvÀn ja pahan taistelu tyypillisessÀ ortodoksisielussa. Samaan aikaan koko pitÀjÀ aloittaa kirvein ja kuokin taistelun pÀÀsystÀ kehityksessÀ muun maan rinnalle.
Heikki Turunen on ansioitunut suomalaisen yhteiskunnallisen murroksen kuvaaja. HÀnen kuuluisimmat teokset ovat 1970-luvulla ilmestyneet Simpauttaja, Joensuun Elli ja KivenpyörittÀjÀn kylÀ sekÀ vuonna 2010 ilmestynyt HÀmÀrÀtunnin tarinoita.