Sohvi oppii jo lapsena, ettÀ selviytyÀkseen naisen on aina asetettava muiden tarpeet etusijalle, vaiettava ja oltava tottelevainen miehelleen sekÀ Jumalalle. Kasvaessaan yhteiskunnallisten muutosten myllerryksessÀ hÀn alkaa pikkuhiljaa ymmÀrtÀÀ lapsuudessa sisÀistettyjÀ kÀyttÀytymismalleja. Voiko niistÀ ymmÀrryksen myötÀ vapautua? Miten löytÀÀ tasapaino elÀmÀÀn hÀpeÀstÀ ja vaikeista kokemuksista huolimatta?
Kolmen numeron kasvunvara on kertomus ylisukupolvisuudesta, kaltoinkohtelusta, perhevÀkivallasta, lÀheisriippuvuudesta ja naiseuden muutoksesta sotien jÀlkeisinÀ vuosikymmeninÀ. Ennen kaikkea se on kuitenkin yhden naisen kasvu- ja selviytymistarina.
Muistoni ovat kerrostuneet aivolohkoihini, kÀtkeytyneet ihoni alle. Jotkut muistot lÀhestyvÀt hiipimÀllÀ, hipaisevat poskeen, jÀttÀvÀt höyhenenkevyen jÀljen. Toiset vyöryvÀt esiin ÀkkirysÀyksenÀ, jyrisevÀt sotavaunuillaan. Rakkaimmille muistoille katan juhlapöydÀn. Etsin anteeksiantoa itselle ja niille, jotka loukkasivat ja haavoittivat.