80-luvun katusoittoa ja herkkää betonia.
Ali Alikosken ja Asko Kallosen kipparoiman katubändin kiihkeässä musiikissa tiivistyi kasarin kesä sekä vapauden tunne. Aurinko paistaa, hiekka pölisee ja kaikki osaavat laulujen sanat ulkoa.
Katusoittajina aloittanut kokoonpano Keba sijoittui kaikkien aikojen kovimmassa rockin SM-kisassa vuonna 1984 kolmanneksi, teki nopeasti esikoisalbuminsa, kunnes suomenkielisen rockin klassikkojen harvalukuiseen kaanoniin lukeutuva Koko ajan go-go räjäytti pankin vuonna 1987. Bändi kiersi lähes maanisesti festareita, klubeja ja lavoja, mutta jo seuraavana vuonna polttoaine loppui ja bändi hajosi.
Alikosken kerronnassa on samaa pelkistettyä visuaalisuutta kuin hänen kirjoittamissaan lauluissa. Yhtye soi väkevästi ja voimakkaasti, mille kontrasti muodosti Alikosken herkkä tapa laulaa. Muistelmissa 80-luvun hurmos herää henkiin.
Keban musiikki oli antiteesi alakuloisille jollotuksille, se oli täynnä soittamisen iloa, fyysistä energiaa ja häpeämätöntä romantiikkaa. Yhä akustista katusoittoa keikoillakin hyödyntäneen bändin suhde yleisön kanssa oli intiimi ja intohimoinen.
Ali Alikoski (s. 1959) on helsinkiläinen muusikko, lauluntekijä ja Keban keulakuva vuosina 1983–88. Sooloartistina Alikoski on tehnyt yhdeksän albumia, joista viimeisin ”Kukkakimppua ja piikkilankaa” ilmestyi syksyllä 2022. Hän on tehnyt musiikkia myös muille artisteille, kuten Vesa-Matti Loirille, Samuli Edelmannille, Sakari Kuosmaselle, Pave Maijaselle ja Sami Saarelle. Alin biiseistä menestynein on Aikakone-yhtyeen superhitti ”Alla vaahterapuun” vuodelta 1995.
