Ennen luin paljon. Nautin siitÀ, kun kirja ruokki mielikuvitusta
ja avasi uusia maailmoja.
Kuin hyvÀ ystÀvÀ olisi mukana, kun kirja oli kÀsilaukussa.
Kuin joku ihana odottaisi kotona, kun kirja oli yöpöydÀllÀ.
Ja voi sitÀ tuskaa, kun viimeiset sivut oli kÀsillÀ.
Sitten tapahtui jotain. En edes tiedÀ mitÀ, koska jos
tietÀisin estÀisin saman kÀymÀstÀ muille. Lukeminen vÀheni,
loppui oikeastaan.
Lukutaito on mieletön taito. Ja yhtĂ€kkiĂ€ luin vainâŠ
maitopurkin kylkiÀ..?
Aloitin lukemisen uudestaan, kirja vauvan vaunuissa,
bussissa pari sivua eteenpÀin, neuvolan odotushuoneessa,
pari sivua eteenpÀin.
Halusin antaa Sinulle, lukija saman oivalluksen, elÀmys
hetken.
Halusin luoda lukukokemuksen joka ruokkisi
mielikuvitusta, olisi helppo lukea pienissÀ pÀtkissÀ vaikka
kahvitauolla tai ruuhkavuosien kiitoradalla.
TÀmÀn kirjan myötÀ toivon, ettÀ seuraavan kerran, kun
kohtaat, mietit hetken ennen kuin teet ennakko oletuksia ja
pienen hetken mietit avaatko suusi ja mitÀ sieltÀ tulee jos
sana livahtaa ulos?
Ja jospa hetken, ohikiitÀvÀn hetken kohtaat lÀhimmÀisesi,
oikeasti. Aidosti.
Lukija â olet minulle tĂ€rkeĂ€.
Maria Ranta