ItÀ-Helsinki, Vuosaari, Taivastalo. Oikeastaan Santa Marian piti tuikata tuleen vain rasittava, tavaraa pursuava talonsa. Koko asuinalue paloi poroksi. Pian joukko suurhÀvityksestÀ pelastautuneita ihmisiÀ löytÀÀ toisensa pilviÀ hipovasta tornitalosta. On rehabin aika.
Taivastalon kattohuoneistossa tÀhyillÀÀn kohti uutta ihmisyyttÀ. Sattumanvaraisesti valikoituneet kuntoutujat kuitenkin haraavat vastaan: kuka nyt suosiolla luopuisi tuoksusaippuoistaan, IkeahyllyistÀÀn ja kakkosautos taan? Niiden avulla on voinut kÀtevÀsti unohtaa kaiken lian, saastan ja epÀmukavan. Rehabin myötÀ myös raja yksilön ja maailman, orgaanisen ja eiorgaanisen vÀlillÀ kÀy yhÀ epÀselvemmÀksi.
Teos koostuu Santa Marian lokikirjamerkinnöistÀ sekÀ muiden henkilöiden ÀÀnistÀ. Gustafsson kÀsittelee riemastuttavan runsaana ryöppyÀvÀssÀ romaanissaan nykyihmistÀ, joka on hukkunut materian tulvaan ja erillisyyden harhaan. Kumman uhraisit mieluummin: oman mukavuutesi vai lapsesi tulevaisuuden?