”Kyläläiset eri kasteissaan tulivat yhdessä kuuntelemaan. Väkeä valui lisää ja lisää. Torin tilanne alkoi saamaan poliittisia piirteitä. Ulrikaa hirvitti ja sydän tuntui pamppailevan entistä kiihkeämmin. Täytyi vain esittää, että hän oli mukana vain yleisönä. Toivottavasti Lupolduskaan ei paljastaisi häntä. Lupoldus muuttui kuin eri ihmiseksi laitettuaan sudenturkin päällensä. Hänestä tuli tuomari.
- Nyt on suuri hetki. Susi-Lupo alkaa jakamaan nyt oikeutta. Kertokaapa kuka on saanut kokea julmaakin julmempaa vääryyttä? Käsi ylös!”
Ulrikasta ja Lupolduksesta tulee ystäviä aikakautena, jolloin sääntöjen noudattamisen sijaan oli tärkeämpää selviytyä hengissä ja elää vahvasti. Ihmishenki ei paljon painanut, joten miekkaankin täytyi tarttua. Elämä täydentyi unien, mustasävyisen huumorin, oppimisen ja intuition keinoin, unohtamatta väkevää luontoa, joka eli ihmisissä. Kolmen aikakauden kohtaamiset ja elämät ovat niin vahvoja, että kohdanneet sielut etsivät toisensa ja itsensä aina uudestaan ja uudestaan eri ajanjaksoilta sekä tuonpuoleisesta. Mistä keskiaikainen soturi Stefan löytää itsensä tämän päivän Suomessa? Tuleeko hänestä sankari vai hylkiö? Pystyvätkö voimakkaat luonnot vastustamaan yhteiskunnan antamia rooleja?
Virpi Portimo (s. 1970) eli lapsena isoäitinsä synkkien ja myyttisten tarinoiden keskellä pienessä pohjoisuomalaisessa kylässä ja sai jo silloin kipinän tarinoiden kertomiseen ja keksimiseen. Aikuisiällään hän on työskennellyt teatterin, tanssin ja opetuksen parissa, joissa on hyödyntänyt kielellistä ja kulttuurillista osaamistaan. Hän omaa monikulttuurillisen taustan, on opettanut maahanmuuttajia ja asunut kummassakin päässä Suomea pitkiä ajanjaksoja, minkä vuoksi kulttuurien, historian, runsaan kielen ja erilaisten paikkojen kirjo korostuu hänen teoksissaan.