Ilmeikäs kuvaus särmikkäästä tutkijasta ja kulttuuripersoonasta.
1940-luku lähenee loppuaan. Viimeistä syksyään ja talveaan elävä 78-vuotias Alma Söderhjelm ei enää juuri jaksa poistua huoneestaan Saltsjöbadenin sanatoriossa. Hän muistelee elämänsä vaiheita ja ihmisiä, ja ajatuksenvirtaa rytmittävät hoitajien ja ystävien vierailut.
Vuonna 1870 Viipurissa syntynyt Alma Söderhjelm aloitti tutkijanuransa aikana, jolloin naiset joutuivat anomaan vapautusta sukupuolestaan päästäkseen yliopisto-opiskelijaksi ja valtion virkoihin. Söderhjelm oli Suomen ensimmäisiä naispuolisia ylioppilaita ja väitteli tohtoriksi vuonna 1900 aiheenaan Ranskan vallankumouksen aikaisen lehdistön historia. Hänestä tuli vuonna 1906 Pohjoismaiden ensimmäinen naisdosentti ja vuonna 1927 Suomen ensimmäinen naisprofessori.
Suurelle yleisölle Söderhjelm tuli tunnetuksi teatterikriitikkona, kirjailijana ja tuotteliaana pakinoitsijana. Jo lapsuudenperheessään "älykkäisiin mutta rumiin" luokiteltu Söderhjelm ei koskaan mennyt naimisiin, mutta oli vapaan rakkauden puolestapuhuja ja tarkasteli kirjoituksissaan ihmissuhteita ja tapakulttuuria viihdyttävän kirpeästi. Tummia sävyjä henkilökuvaan tuo hauskana seuraihmisenä tunnetun Söderhjelmin perimmäinen yksinäisyys ja ulkopuolisuus.
Merete Mazzarella luo elämäkertaromaanissaan ilmeikkään kuvan särmikkäästä Söderhjelmistä ja avaa kiintoisia näkymiä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen elämään.