Muistin eksyttäviä ja upottavia polkuja seuraileva kertomus orvosta pojasta ja hänen suuresta tehtävästään.
Kolmekymmenluvun Englannissa Christopher Banks on maan tunnetuimpia rikosetsiviä ja hänen tapauksensa ovat Lontoon seurapiirien puheenaiheina. Näyttää siltä kuin hänen suurin unelmansa olisi käynyt toteen: jo asuessaan poikana Shanghaissa hän leikki toverinsa Akiran kanssa salapoliisia. Mutta onko Christopherin ura sittenkään toiveiden täyttymys? Vai onko se vain yritys paikata säröä hänen elämässään, jonka sai aikaan vanhempien salaperäinen katoaminen Shanghaissa? Maailman ajautuessa kohti suursotaa Christopherista näyttää yhä tärkeämmältä, että katoamistapaus on saatava ratkaistuksi. Niinpä hän palaa Kaukoidän metropoliin, keskelle Kiinan ja Japanin välistä sotaa, suorittamaan tehtäväänsä. Hän tuntee kuitenkin saapuneensa outoon, mielettömään maailmaan, jota vääristää muukin kuin sota. Ja mitä kauemmin hän jatkaa etsintöjään, sitä arvoituksellisemmaksi ja unenomaisemmaksi kaikki käy. Käyttäen hyväkseen rikoskirjallisuuden keinoja Ishiguro luo romaanissaan koskettavan kuvan häiriintyneestä mielestä, ihmisestä joka ei pääse pakoon lapsuuden trauman pitkää varjoa. Ihmisen yksinäisyyttä, hänen orpouttaan, kirjailija kuvaa pakahduttavasti.
"Ishiguro on sukupolvensa paras ja omaperäisin romaanikirjailija, eikä Me orvot voisi olla kenenkään muun kirjoittama Se jää lähtemättömästi mieleen. Se liikuttaa kyyneliin." Mail on Sunday "Palkinto myönnetään Kazuo Ishigurolle, joka tunnevoimaisissa teoksissaan paljastaa kuilun sen illuusion takana, että voimme täysin ymmärtää tätä maailmaa." Nobel-lautakunnan perustelut
Veli
24.12.2023
Epäuskottava.
Aune
13.9.2023
Vei heti mukaansa
Tapio
17.5.2023
Noh. Ishiguroa. Hänellä on oma tyylinsä. Älyttömän taitavaa kirjoittamista, ja tarina toimii. Ei vain ole minun cup-of-tea. Tulee väistämättä mieleen W. Woolf. Mutta hän teki sen jo. Jos tavoitteena on löytää jotain uutta, yllättävää ja nerokasta, Ishiguro tekee nuo kaksi viimeistä. Tarinan set-up ja maailmankuva on ns. vanhasta puusta tehtyä. Tässä kuten edellisessäkin kirjassa kävi niin, että tuo set-up, maailmankuva ja Woolfimaisuus meinasi aiheuttaa sen, että jätän kirjan kesken, mutta loistava sos. psykologisen havainnoiva ote piti pintansa. Ymmärrän täysillä heitä, joiden mielestä kirja loistava. Itse vaan haen jotain muuta.
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus