Veikko Räisäsen 11. kirja Jokijärvi ja Aukusti kertoo nimensä mukaisesti Jokijärvestä 1840-luvulta lähelle toisen maailmansodan syttymistä. Kylän tapahtumiin kietoutuu myös 1869 raskaiden nälkävuosien jälkeen syntyneen Aukustin elämäntarina. Räisänen antaa aikalaisten itse kertoa elämästään tuon ajan eri lehtiin Jokijärveltä lähetetyissä kirjeissä. Ne antavat realistisen kuvan tuon ajan maaseudun elämästä, joka ei suinkaan ole ollut ruusuilla tanssimista. Nälkä ja kylmä on ollut lähes jokapäiväinen vieras eikä ilon aiheita juuri ole ollut, kuin ehkä seurapirtin eteisessä nuorten kuiskutellessa.
Räisäsen teksti on sujuvaa ja vaikka aihe on hengenvakava, niin huumoriakin löytyy ja myös kyyneleet silmiin nostavaa surua ja liikutuksen aihetta. Kirjoittaja on saanut henkilönsä sulautumaan historian suureen kulkuun niin kuin pitääkin: itsehän he historiansa tekivätkin. Rakkaat ihmiset kulkevat aina mukanamme; muistoissamme, ajatuksissamme ja sydämissämme säilyvät tärkeimmät ja arvokkaimmat asiat.
Omistan tämän kirjan kaikille heille.
