Kirjoitus esittelee steinerpedagogisesta opettajakoulutuksesta vastaavan Snellman-korkeakoulun yleisopintojen sisältöjä ja tarkoituksia lähtien antiikin paideian kasvatuksen ja koulutuksen ihanteista Platonin ja Aristoteleen ajattelussa. Nämä perenniaalisen kasvatusfilosofian aatteet elpyivät uudelleen keskiajan artes-opinnoissa, tullakseen unohdetuiksi uuden ajan tieteellisen koulutusajattelun eetoksessa.

Tämä tarkastelu seuraa korkeimman opetuksen jalanjälkiä menneisyydestä nykyaikaan, jolloin ihmisen olemusta ja ihmiskunnan tulevaisuutta koskevat kysymykset ovat nousseet uudelleenarvioinnin kohteeksi.