Työväenosuustoimintayritykset ajautuivat haudan partaalle 1990-luvun laman

aikana. Rakennusliike Haka, vakuutuskonserni Kansa ja STS-pankki kaatuivat. Osuusliike EKA joutui velkasaneeraukseen. Punapääomasta tuli suoranainen haukkumasana. Media ja kansa kohtelivat työväenyritysten johtajia kuin rikollisia. Syytteitä puitiin tuomioistuimissakin vuosia. EKA:n viimeiseksi jäänyt pääjohtaja Eero Rantala tuskaili: ”Meitä lyödään julkisuudessakin kuin vierasta sikaa koko ajan. - - On kuin olisi palattu kansalaissodan aikoihin!”

Työväenosuustoiminnalla oli kuitenkin menestyksekäs menneisyys, vaikka

harvat muistivat sitä lama-Suomessa. Vähäväkisten osuustoiminnasta

kasvoi suuri joukkoliike toiseen maailmansotaan mennessä. Sittemmin

osuustoimintayritykset muodostivat yhden maan suurimmista liiketaloudellisista konserneista, EKA:n. Ensiarvoisen tärkeää oli myös osuusliikkeiden rooli koko työväenliikkeen elvyttäjänä vuoden 1918 kapinan jälkeen.

Mistä kumpusi suomalaisen työväenosuustoiminnan 1960-luvulle asti jatkunut kukoistus? Entä mitkä tekijät ajoivat punapääoman linnakkeen kuilun partaalle? Olivatko suurimpia syyllisiä aikalaisten parjaamat epäkelvot

johtajat? Nousu- ja rappiotekijöiden analysointi ja löytäminen ovat Punapääoman linnakkeen punainen lanka - kirjaimellisesti.