Muuan Anjan tuttava oli huomannut lehdestä, että ylioppilastalolla dosentti Koskivirta pitää esitelmän elämän mahdollisuuksista maailmankaikkeudessa. Siellä elämyksiä kaipaava Anja kohtaa vakuustarkastusvirastossa työskentelevän Jounin.
Heidät vihitään maistraatissa. Huomaamatta Anjan tulevaisuudentoiveet muuttuvat katumuksiksi, kunnes nekin kaikkoavat. Elämännälkäiset ystävät kertovat Italian-matkoista, intohimoinen rakkaus on muisto vain. Jounin mielestä ihmiset pyrkivät turhaan sisälle toiveidensa elämään. Lopulta Jounia ja Anjaa sitoo vain autuas tottumus. Mutta tottumus kangistaa, tekee sokeaksi elämälle, joka on yhtä muutosta.
Lassilan harkittu lause tarjoaa hengähdyksen, joka havahduttaa ja viiltää synkällä huumorilla.
