Lukijaansa syvÀsti vaikuttava kuvaus ihmisyyden olemuksesta.
Kun ihminen kuolee nuorena, sanomme hÀnen menneen liian varhain. MitÀ tarkoitamme? Onko luonnonjÀrjestystÀ sorkittu, entÀ kuka on vastuussa? Jumala se ei ainakaan ole, toteaa Enqvist ja laskee syyn sattuman niskoille. YksityistÀ ja yleistÀ tyylillÀ sekoittaen teoksessa tutkitaan kuoleman, ihmisyyden ja uskonnon ydintÀ. Suru vanhempien rakkaudettomaksi kokemastaan elÀmÀstÀ saa tutkijan ihmettelemÀÀn, mikÀ saa ihmisen lÀhelle katsomisen sijasta haikailemaan kuoleman taa uskomuksiin ja mysteereihin. Enqvist ei kuitenkaan jÀtÀ meitÀ tyhjÀn pÀÀlle: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat havahduttaa mysteereistÀ todellisuuteen ja kehottaa arvostamaan sitÀ, mitÀ varmasti ja vielÀ on olemassa.
YksityistÀ ja yleistÀ tyylitajulla sekoittaen Enqvist tutkii kuoleman edessÀ ihmisyyden ydintÀ. MikÀÀn logiikka ei kiellÀ maailmaa ilman merkityksiÀ.
Kari Enqvist on palkittu kosmologian popularisoija ja tieteen lÀhettilÀs, hÀikÀisevÀ kirjoittaja ja itsensÀ likoon paneva ajattelija. Vaikeatkin asiat hÀn havainnollistaa riemullisin, sekÀ hilpein ettÀ piikikkÀin sanankÀÀntein.