Rouva Nolan on povannut tarokkikorteista, ettÀ Lucylle soivat hÀÀkellot "ennen kuin lehdet putoavat puusta toisen kerran". Totta puhuen Lucy ei edes ole onnistunut löytÀmÀÀn poikaystÀvÀÀ.
HÀÀuutisen kuullessaan Lucyn kÀmppÀkaverit kauhistuvat. Jos Lucy muuttaa pois, heidÀn ihana elÀmÀntyylinsÀ on mennyttÀ: noutoateriat, viinin litkiminen, miesvieraat, imuroinnin vÀlttely. Mutta Lucy vakuuttaa, ettÀ hÀnellÀ on ihan tarpeeksi hommia kun pitÀÀ riidellÀ Àidin kanssa ja pitÀÀ huolta vastuuttomasta isÀstÀ - ei hÀn ehdi ajatellakaan naimisiinmenoa. Ratkaisematta on sekin pieni pulma, ettei hÀnellÀ ole poikaystÀvÀÀ.
Mutta sitten Lucy tapaa Gusin, upean, huikentelevaisen Gusin - voisiko hÀn olla tuleva Mr Lucy Sullivan? Vai olisiko se Chuck, komea jenkki? Vai Daniel, maailman pahin flirtti? Vaiko ehkÀ söpö Jed, uusi työkaveri? LöytÀÀkö Lucy lopulta elÀmÀnkumppanin?
KÀvi miten kÀvi, kirjan lukija saa ainakin nauraa kyllikseen ja liikuttua kyyneliin.