Paikallisen väestön yhteistyö miehitysviranomaisten kanssa toisen maailmansodan aikana Karjalassa ja Suomessa on teema, jonka käsittely oli pitkään Neuvostoliiton historiankirjoituksessa kokonaan kielletty.
Yhteistyötä kuitenkin oli rajan molemmin puolin. Jotkut suomalaiset siviilit sekä sotavangit taipuivat yhteistyöhön neuvostoviranomaisten kanssa, ja suomalaiset miehitysviranomaiset saivat vuosina 1941-1944 niin ikään tarvitsemaansa tietoa niin sotavangeilta kuin paikallisilta siviileiltäkin.
Mielenkiintoinen yksityiskohta yhteistoiminnan historiassa olivat venäläisille sotavangeille Suomessa perustetut vakoojakoulut, joissa koulutettiin lähinnä heimosotavankeja lähetettäväksi vihollisen selustaan.
Laajaan venäläiseen ja suomalaiseen arkistomateriaaliin perustuva teos kuvaa sota-ajan Karjalassa harjoitetun yhteistyön eri aspekteja. Se kertoo, keitä nämä yhteistoimintamiehet olivat, miten laajaa toiminta todellisuudessa oli ja minkälaisista syistä siihen ryhdyttiin.
