Paikka: Bosnia 1994.
Istun Coke-korin päällä, jenkkien pilottitakissa, kroatialaisissa Leviksissä ja slovenialaisissa Niken lenkkareissa.
Syön amerikkalaista muonaa kanadalaisella lusikkahaarukalla, selkäni turvana venäläisvalmisteinen panssarivaunu.
Vierellä malesialaiset sotilaat puhuvat kovaäänisesti omaa kieltään, jamaikalainen ja ghanalainen rekkakuski kiistelevät raivokkaasti ruotsalaisesta villapaidasta, pakistanilainen viittoo intialaista luokseen, ja minä katselen, miten ihmiset ympäri maailman yrittävät elää samaa kaaosta omilla tavoillaan.
