Anja Snellman palaa Karjalaan, sotaan ja pakolaisuuteen, isän alkoholismiin ja vanhempiensa huojuvaan avioliittoon. Hän kirjoittaa sisaren vammasta josta ei puhuta, julmasta hiljaisuudesta ja elämättömästä elämästä. Siitä millaista on ponnistaa irti monin tavoin kipeästä perheestä, rohjeta kasvaa eheämmäksi, isommaksi kuin isosisko, uskaltaa uneksia itsensä irti painajaisista ja peloista. Ja lopulta pitää hellää huolta sisaresta, josta tulee ennen kuolemaansa pikkusisko.
