Otetaan suomalainen kesäpäivä, lestadiolaiset suviseurat ja sekalainen seurakunta uskovaisia, rokkareita, kauppiaita, helvetin enkeleitä ja yliopiston tutkijoita. Tulokseksi saadaan kaaos, joka tuo mieleen Raamatun vitsaukset.
Tapahtumapaikalla kuplahallissa ovat mm. Panu, seurojen äänentoistosta ja sinne pystytetyn paikallisradion toiminnasta vastaavan Roadsoundin rokkimies, Leila, joka kerää paikan päällä aineistoa uskontotieteen väitöskirjaansa, legendaarinen saarnamies Leinosen pappa ja puoli sukua sekä kirkonkylän marketin omistaja Loikkanen.
Ei minulta mitään puutu kertoo yhdestä päivästä historian suurimmissa seuroissa. Valtavalla lestadiolaiskokouksella on maailmannäyttelyn suureellisuus: Venetsian oopperatalon kokoinen suurteltta, painokone, paikallisradioasema, autoliike ja satelliittiyhteys Amerikkaan.
Sisäkertomuksissaan romaani kuvaa myös neljän miessukupolven suhdetta uskoon, työhön ja rakkauteen. Lukijalle välittyy yllättävä kuva luterilaisuudesta ja sen herätysliikkeistä.
