Donegalissa, kuten kaikkialla Irlannissa, oli tapana käydä

sunnuntaisin kirkossa. Siellä oli kuultu Marthan laulua.

Oli kuin enkeli olisi laskeutunut taivaasta tavallisen rahvaan

pariin.

Se ei hämmästytä ketään, sillä donegalilaiset, jotka uskovat

keijuihin, henkiin ja taitavat muinaiskieltä gealia, ovat

elämässään nähneet monenlaisia ilmestyksiä.

Nyt tuo samainen enkeli seisoi aseman lippuluukulla.

-Menolippu Dubliniin, Martha sanoi.

-Eikö paluuta ollenkaan? asemanhoitaja herra Fitzpatrick

kysyi.

-Ei, tyttö vastasi.

Tämä on ensimmäinen kirja Marthan elämästä.