S. Ilmosen teos Abraham Lincoln raittiusmiehenä ja lyhyitä piirteitä hänen elämänkerrastaan yhdistää elämäkerrallisen tiivistelmän moraaliseen aatekirjoitukseen. Kirja tarkastelee Lincolnia ennen kaikkea raittiuden esikuvana, jolloin hänen poliittinen uransa, henkilökohtainen kurinalaisuutensa ja julkinen eetoksensa asettuvat osaksi 1800–1900-lukujen vaihteen kansalaiskasvatuksellista kirjallisuutta. Tyylillisesti teos on selittävä, kohottava ja retorisesti kirkas: se ei pyri psykologiseen moniäänisyyteen vaan valikoivaan tulkintaan, jossa historialliset episodit alistetaan siveelliselle opetukselle. Samalla se heijastaa suomalaisen raittiuskirjallisuuden pyrkimystä käyttää suurmiehiä yhteiskunnallisen uudistuksen välineenä. S. Ilmonen tunnetaan raittiusaatteen, kansansivistyksen ja uskonnollis-yhteiskunnallisen kirjoittamisen piirissä vaikuttaneena tekijänä, jonka tuotannossa moraalinen kasvatus oli keskeinen päämäärä. Juuri tällainen tausta auttaa ymmärtämään, miksi Lincoln valikoitui kohteeksi: hän tarjosi kansainvälisesti tunnustetun, demokraattisen ja eettisesti painavan esimerkin, jonka elämä voitiin sovittaa suomalaisen raittiustyön argumentatiivisiin tarpeisiin. Ilmosen kiinnostus ei kohdistu vain historian henkilöön, vaan siihen, miten elämäkerta voi toimia kollektiivisen itsekurin ja kansalaisvastuun pedagogisena välineenä. Teos on suositeltava lukijalle, joka tutkii raittiusliikettä, suomalaista elämäkertakirjallisuutta tai moraalisen esikuvallisuuden rakentumista. Se ei ole neutraali Lincoln-elämäkerta, vaan historiallisesti paljastava dokumentti siitä, miten suurmiehen kuvaa käytetään aatteelliseen kasvatukseen. Siksi kirja tarjoaa sekä sisällöllistä että kulttuurihistoriallista arvoa.
