Tositarina Sarin pojan Leevin vaikeasta lapsuudesta, jossa mikään ei mennyt niin kuin olisi toivonut.
Kun sosiaalisessa mediassa leviää tieto, että koululla on nähty paloautoja, moni vanhempi toivoo, ettei hänen lapselleen ole käynyt mitään. Sarin ensimmäinen ajatus on: Toivottavasti lapseni ei ole sytyttänyt tulipaloa!
Leevi on Sarin erityinen lapsi, jonka eteen elämä on heittänyt poikkeuksellisen paljon vaikeuksia: neuropsykiatriset oireet, päihde- ja mielenterveysongelmat, masennus, raivokohtaukset, näpistely, lastenkoti ja isoveljen menettäminen 8-vuotiaana. Vaikea lapsikin on silti oma lapsi, jonka hyväksi haluaa tehdä kaikkensa. Kirjassaan Sari kuvaa Leevin lapsuuden pimeitä päiviä ja voimattomuuden tunteiden siivittämää taisteluaan sosiaali- ja terveydenhuollon byrokratiaa vastaan.
Elämässä on toki hyviäkin hetkiä, joiden ansiosta Sari jaksaa päivän kerrallaan. Leevi osaa eläytyä ja välittää. Hän haluaa ilahduttaa muita ihmisiä. Äitienpäivän jälkeen Sari saa koulukodista liikuttavan viestin.
Sari Harsu (s. 1971) on tamperelaistunut filosofian maisteri, joka kokee ja tekee monenlaista kulttuurin ja kirjallisuuden kentällä.
