Riipaiseva kuvaus avioliiton päättymisestä, syyllisyydestä, hämmennyksestä ja uuden alun mahdollisuudesta.
Ero. Sen sanan Ellen on päästänyt karkaamaan huuliltaan ties kuinka monen riidan päätteeksi kahdenkymmenenviiden avioliittovuoden aikana.
Aluksi pikaistuksissa ilmoille lennätetty sana on ollut pikemminkin hätähuuto kuin uhkaus. Vähitellen ero alkaa kuitenkin tuntua ainoalta ratkaisulta avioliitossa, joka ei ole tarjonnut enää pitkään aikaan lämpöä tai läheisyyttä, vaikka naapureiden kuvitelmissa sininen omakotitalo on kätkenyt sisälleen täydellisen perheidyllin kauniine ja hyväkäytöksisine lapsineen.
Kun erosta tulee totta, Ellenin elämässä alkaa sarja viimeisiä ja ensimmäisiä kertoja, joita hän on valmistellut mielessään jo vuosia. Polttavan syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteen syöksyessä pintaan ennennäkemättömällä voimalla hän saa kuitenkin huomata, että tunteita ei voi ennakoida tai hallita, ne täytyy vain hyväksyä. Ja sitten jatkaa elämää.
