Esikoiseni syntymästä oli kulunut pari kuukautta, kun olin Malmilla kävelyllä ja törmäsin Maijuun. Maiju oli ulkona ilmeisesti huumeiden perässä. Hän ei voinut hyvin. Iho näytti siltä, kuin kaikki väri olisi imetty siitä pois.

Tervehdimme ja katsoin häntä tarkemmin. Vauvakumpu erottui takin alta heikosti. Mietin, kuinka erilaiset lähtökohdat minun ja hänen lapsensa saavat. Minun poikani sai rakkautta, lämpöä ja ravintoa, eikä hänen tarpeitaan jätetä huomiotta. Onko Maijun tuleva lapsi yhtä onnekkaassa asemassa?

Mirka Vainikka on nähnyt huumemaailman monet kasvot useasta eri näkökulmasta.

Vainikka on jo pitkään tarkastellut huumemaailmaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen näkökulmasta, mutta hän on myös ollut huumeriippuvaisen läheinen. Vainikka näki jo nuorena, kuinka huumeet vievät hengen. Toisaalta hän on saanut todistaa myös sen, miten pohjakosketuksen tehnyt toipuu ja saa uuden mahdollisuuden elämään. Tässä kirjassa Vainikka kertoo oman tarinansa lapsuudesta nykyhetkeen, synkimmistä muistoista suurimpiin onnistumisiin. Vainikka kertoo, miten tavallisesta duunariperheen tytöstä kasvoi yksi Suomen huumepolitiikan kehittämisen näkyvimmistä puolestapuhujista sekä Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja – tai kuten eräs media häntä kuvaili: huumejärjestön pomo.