Tämän kokoelman runot on kirjoitettu suomeksi ja karjalaksi. Ne ovat lyhyitä ja tiiviitä taideteoksia. Niissä syväluodataan ihmisyyden juuria, pohditaan ihmisten vastuuta luonnon ja toisten ihmisten edessä, sanojen ja tekojen voimaa niin hyvässä kuin pahassa.

Elämä on sanoja. Elämä tapahtuu meidän välillämme. Se on kahdenkeskistä, yhteiskunnallista ja maailmanpoliittista. Ihminen haluaa parempaa ja enemmän, mutta maailman kestokyvyllä on rajansa. Voisiko parempaa elämää kohti mennä luopumalla jostakin? Voisiko vähemmällä haluamisella saavuttaa enemmän?

Katsomalla eteen, ylös ja korkealle, näemme, mitä kaikkea hyvää meillä jo on, mistä pitää huolta, mitä vaalia, mitä kohti mennä.

Arkkipiispa Leon syvämietteiset runot ovat vaikuttavaa luettavaa molemmilla kielillä.