Kun lapsi oppii ajamaan pyörällä, hän lähtee kohti maailmaa. Sama tunne on läsnä joka kerran, kun jalat nousevat polkimille. Kirjoistaan, televisiosta ja radiosta tunnettu J. P. Pulkkinen on kirjoittanut esseekokoelman, jota varten on polkenut koko elämänsä.
Polkupyörän monipuolisuudelle ei löydy vertaista. Alun perin yläluokan harrastuksena pidetty vekotin on taipunut työjuhdaksi, sotilasajoneuvoksi ja statussymboliksi. Se on merkki arvoista ja elämäntavasta, poliittinen kannanotto, lelu, harrastus ja maailman armottomimman urheilulajin työväline. Polkupyörän sarjatuotanto pani liikkeelle moottoriajoneuvojen kehityksen ja samalla pyörä työnnettiin pientareelle. Miksi polkupyörä on kuitenkin pitänyt pintansa? Miksi se keksitään aina uudelleen? Miksi se herättää intohimoja?
Kymmenessä esseessä Pulkkinen seuraa pyörän uria populaarikulttuurissa, keskustelee lukuisten ihmisten kanssa ja kirjoittaa kahta kehää: vahva henkilökohtainen kaari kasvaa osaksi yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia. Niissä polkupyörä on joskus syy, joskus seuraus, mutta aina väline vapauteen. Se on täydellinen keksintö.
