Olin tuntenut Anaïsin ja Arnen jo useita vuosia; olimme työkavereita ja tulimme niin töissämme kuin yhteisissä illanvietoissa hyvin toimeen keskenämme. Tästä huolimatta en tuntenut heitä kovin hyvin, ja olin varsin yllättynyt, kun he kutsuivat minut täksi viikonlopuksi mökille kanssaan. Tietysti olin vastannut myöntävästi, kun odotettavissa oli mukavaa vaihtelua arkeen, ja vaikka olinkin aavistuksen kateellinen Arnelle siitä, että tämä oli onnistunut nappaamaan Anaïsin itselleen kaikkien meidän muiden mieskollegoiden nenän edestä, en uskonut kateuteni käyvän liian ylivoimaiseksi.

Istuimme pöydän ääressä ja juttelimme myöhään yöhön. En muistanut, koska viimeksi olisi ollut näin rento olo. Kun Arne nousi ylös ja ilmoitti, että nyt oli hänen aikansa mennä nukkumaan, teki minun mieli vastustella eniten, mutta kun huomasin, ettei Anaïskaan halunnut enää olla jalkeilla, nielin minä tappioni. Istuimme hetken sanomatta mitään. Siemailimme viiniä. Vilkaisin Anaïsia. En tohtinut naulita katsettani häneen pitemmäksi aikaa Arnen läsnäollessa, se olisi ollut mahdotonta.

Lue myös novelli Homolulu.