”Ah mais, mon ami, elämä ottaa ja antaa!”
1920-luvun Pariisi: cancania, absinttia ja taidetta – vaiko elämää kuudella frangilla päivässä, kärpäsiä kahvissa ja torakoita lounaassa?
Nuori brittiläinen lehtimies George Orwell lähti 1920–30-luvun taitteessa Pariisiin ja löysi omituisten tyyppien kohtauspaikan. Viiniä lainehtivissa bistropöydissä taiteilijat ja sotilaat, onnettomat prostituoidut ja työttömät opettivat tulokkaalle, että köyhyys ei ole lainkaan yksiselitteinen asia. Tuttavapiirinsä elämäntarinoista ja omista nälkäkokemuksistaan Orwell loihti merkillisen kipeän ja kepeän esikoisromaanin, jossa suuren kirjailijan yhteiskunnallinen näkemys on hyvällä alulla.
George Orwell (1903–1950) oli englantilainen kirjailija, lehtimies ja kriitikko. Hän syntyi brittiläisessä Intiassa, kävi koulunsa Englannin sisäoppilaitoksissa, asui Pariisin ja Lontoon köyhissä kaupunginosissa ja taisteli Espanjan sisällissodassa vapaaehtoisena ennen varhaista menehtymistään tuberkuloosiin. Orwellin tyylissä yhdistyivät poliittisuus, kriittisyys ja satiiri niin osuvalla tavalla, että hänen nimestään tuli adjektiivi: orwellilainen kuvaa painajaismaisen autoritääristä yhteiskuntaa.
