Haluatko vapauteen? Älä kerro kuka olet tai ainakaan, ketä rakastat.
Väkevä tarina ajasta, jona rakkaus oli vihaa suurempi rikos ja kaikki toivo petollista.
Varsova, 1939. Vein sokean isäni tohtori Warszawskin vastaanotolle aina torstaisin. Keittiössä odotti höyryävä keittolautanen. Köyhtynyt katolinen isäni oli kieltänyt armopalat ja onnistuin vastustamaan keittäjätär Bertilden kiusausta, kunnes hän keksi heikon kohtani: ihastuksen tohtori Warszawskin juutalaiseen poikaan, Mojszeen. Varsova, 2011. Palaan kaupunkiin 88-vuotiaana. Minut tunnetaan nimellä Mojsze Warszawski. Otin hädissäni tuon nimen, kun keskitysleirit vapautettiin. Jos olisin kertonut totuuden itsestäni, olisi minut vangittu uudestaan. Olen menestynyt arkkitehti, mutta pilvenpiirtäjät eivät majakan tavoin koskaan ohjanneetkaan oikeaa Mojszea luokseni. Nuoruuden kaupungistakin on jäljellä vain nimi, kaupunkia halkova joki ja sen entisten asukkaiden haamut, jotka jatkavat elämäänsä kuin sotaa ja tuhoa ei olisi ollutkaan.
Sami Hilvo teki v. 2011 elämän välitilinpäätöksen ja muutti Varsovaan kahden matkalaukun kera. Hän ei ollut edes käynyt Puolassa aiemmin. Tärkein odotti perillä, Muranowin kaupunginosassa. Vasta myöhemmin hän ymmärsi asuvansa keskellä Varsovan entistä ghettoa. Kun Hilvo muutti takaisin Suomeen, hänellä oli mukanaan tarina Pyhästä pedosta.
