Vuonna 1892 Suomen kultakauden taitelijoihin kuuluvat Louis Sparre ja Emil Wikström tekivät retken Venäjän Karjalaan, sadunhohtoiseen Vienaan. Tämä noin 1 200 kilometrin matka tehtiin jalkapatikassa ja veneellä. Reitti kulki kuuluisimpien runokylien kautta Kuhmosta aina Paanajärvelle saakka pohjoisessa. Matkalaisten apulaisena oli kuhmolainen kruununtorppari Renne Haverinen.
Tässä mukaansatempaavassa historiallisessa romaanissa Renne kertoo matkastaan taitelijoiden kanssa. Vasta Pariisista palanneiden taitelijoiden kokemukset elämästä ovat täysin erilaiset kuin Rennen. Syntyy kohtauksia, jotka ovat huovismaisen huvittavia, joskus hämmentäviä, liikuttaviakin. Taiteilijat suhtautuvat Renneen hienotunteisesti, Renne nuoriin miehiin kuin omiin poikiinsa. Ainoan ohimenevän riidanpoikasen aiheuttaa taiteensa kanssa tuskaileva Akseli Gallen-Kallela, jonka he yllättäen tapaavat Paanajärvellä.
Kyseessä on ennen muuta taiteilijoiden oppaan Rennen kehityskertomus. Ennakkoluulot alkavat karista, muuttuvat järjettömiksi ja turhiksi. Keskustelut kuvanveistosta ja maalaamisesta taiteilijoiden ja Rennen välillä ovat herkullisia. Tarinan lopussa Akseli Gallen-Kallelan hahmo muodostuu elävyydessään, kompleksisuudessaan ja karismaattisuudessaan suorastaan monumentaaliseksi.
