Akseli on perheen ahkerin käymään mummin luona palvelutalossa, mutta häntä harmittaa, kun mummi ei puhu eikä edes tunnista enää. Mummi vain on. Ja vaikka kuinka tietäisi, että mummia ei ole enää pitkään, suru musertaa alleen, kun mummi kuolee. Onneksi Akselilla on paras kaveri Mitja, joka ei anna surun pelottaa itseään pois.

Kujanpää kirjoittaa koskettavasti lapsen surusta ja toipumisesta, arjesta, koettelemuksista, iloista - ja leikin ja mielikuvituksen mahtavasta voimasta.

"Verkkainen tempo ja lähimmäisenrakkaus lämmittävät lukijaa vielä pitkään kirjan lukemisenkin jälkeen. Kujanpää kuvaa upeasti lapsen sisäistä todellisuutta." Lastenkirjahylly-blogi kirjasta 102 askelta mummilaan