Rujonkaunis romaani Aleksis Kiven kohtalonvuosista on traaginen kuvaus kirjailijasta, joka ei löydä paikkaansa maailmassa.
Nälkävuosien kaataessa kansaa Alexis elää Charlotta Lönnqvistin hyväntahdon varassa Fanjunkarsin torpassa ja kirjoittaa kirjaa seitsemästä miehestä. Hän on demoniensa riivaama eikä tunne kuuluvansa joukkoon missään: ei talonpoikain työteliäässä seurassa eikä Helsingin seurapiireissä, joiden tunnustuksesta ja taloudellisesta tuesta hän on riippuvainen. Luonto, haaveet ja kirjallisuus ovat hänen kotinsa.
”Täällä pitkien taivalten ja vähien lukijoiden maassa ei kirjoittajalla ole muuta kuin oma uskonsa ja hiukan niiden uskoa, jotka näkevät kauemmaksi.”
