Italialaisen nykykirjallisuuden helmi
Paolo Cognettin Kahdeksan vuorta on vangitseva ja ajaton romaani kahden miehen välisestä ystävyydestä sekä katkeamattomasta siteestä isien ja poikien välillä.
Erityisen kirkkaalla säällä, muutamana päivänä vuodessa, saattaa nähdä Milanon horisontissa siintävät vuoret. Vuoria tähyävät ikävöiden Pietron äiti ja isä, jotka joutuivat asettumaan kaupunkiin vuosia sitten. Niinpä perhe matkustaa aina kesän tullen Grainesiin, pieneen autioituvaan vuoristokylään Valle d'Aostan laaksoon. Isänsä kanssa Pietro valloittaa laaksoa ympäröiviä lumisia huippuja, pysyen vain vaivoin jääräpäisesti eteenpäin puskevan miehen kannoilla.
Toista maata on Bruno, pellavapäinen vuoristokylän kasvatti, joka on Pietroa vastassa kesä toisensa jälkeen. Ystävänsä seurassa Pietro oppii tuntemaan toisenlaisen vuoriston, huolettoman ja kepeän, täynnä seikkailuja ja yllätyksiä. Mutta lapsuuden kesät päättyvät, pojista kasvaa miehiä ja Bruno ja Pietro ajautuvat vuosi vuodelta kauemmaksi toisistaan. Molempien on etsittävä oma tapansa kulkea elämän eteen heittämiä polkuja, vuoristo ja sen karu luonto opettajinaan.
Paolo Cognettin Kahdeksan vuorta on pienistä elementeistä suureksi kasvava tarina, jossa unelmat ja pettymykset, menneisyyden taakat ja uuden löytämisen riemu peilautuvat tarinaa eteenpäin kuljettavista raudanharmaista jyrkänteistä, vuoripuron keväisestä solinasta ja jaetusta hiljaisuudesta vuoristomajan lämmössä.
