Kalle on palannut kotiseudulleen oltuaan kymmenen vuotta poissa. Kaikki näyttää samalta kuin ennenkin, ja silti kaikki on muuttunut. Lapsuusmuistot palaavat mieleen liiankin elävinä: ne näkyvät tutuissa, mutta oudosti muuttuneissa paikoissa ja ihmisissä. Kylän vanhentuneet asukkaat, ränsistyneet talot ja jopa maisemat näyttävät toiselta kuin ennen.

Työ kunnan rakennusmestarina on raskaampaa kuin Kalle oli osannut kuvitella. Päivät ovat pitkiä, ja työmaita riittää. Vanhan hyvän maalaistavan mukaisesti tutut ja kylänmiehet tulevat iltaisin ja viikonloppuisin hoitamaan rakennuslupia ja muita asioita, joten työt jatkuvat myös kotona. Kaipaus johonkin uuteen ei ota väistyäkseen.