Suomalaisen Neuvosto-Karjalan kultakausi pÀÀttyi synkÀsti.
1920- ja 30-luvuilla Neuvosto-Karjalassa oli kukoistava suomalaisyhteisö. Nuori neuvostovaltio oli antanut Karjalan punaisten suomalaisten hallittavaksi ja hoidettavaksi. 1920-luvun alusta 1930-luvun loppupuolelle Neuvosto-Karjalassa asui parikymmentÀtuhatta suomalaista.
Neuvostoliiton ensimmÀinen viisivuotissuunnitelma nosti Karjalan tÀrkeÀÀn rooliin, kun valtio pyrki hankkimaan maan teollistamisessa kipeÀsti tarvittavaa ulkomaan valuuttaa. Vallalla oli eteenpÀin menon, yrittÀmisen ja rakentamisen henki. Puun vienti veti, ja metsÀtöissÀ oli jatkuva kiire, maataloudessa suomalaisten osuustoimintatilat olivat Amerikasta tuotuine koneineen Karjalan ja koko Neuvostoliiton parhaimmistoa. Karjalassa rakennettiin tehtaita, voimalaitoksia ja asuntoja työlÀisille. Suomeksi julkaistiin lukuisia sanoma- ja aikakauslehtiÀ sekÀ tuhansittain kirjoja. Vapaa-ajalla seurattiin vaikkapa baseball-otteluita, ja Petroskoin ravintoloissa ja työlÀisten klubeilla soi jazz.
Suomalaisen Neuvosto-Karjalan kukoistuskausi pÀÀttyi vuosien 1937-1938 suuren terrorin aikaan. Suomalaisten innostus vaihtui pelkoon ja kauhuun, kun Stalinin ajan Neuvostoliitto nÀytti todellisen karvansa. Vangitsemiset ja teloitukset veivÀt parhaan osan suomalaisyhteisöstÀ, ja tehtaat ja maatilat saivat uudet isÀnnÀt.
Palkkana pelko ja kuolema kertoo Neuvosto-Karjalan suomalaisen kultakauden vaiheista ja parempaa elÀmÀÀ etsimÀÀn lÀhteneistÀ ihmisistÀ ja heidÀn työstÀÀn: hÀvityn kapinan seurauksena Karjalaan asettuneista punapakolaisista, työlÀisten uutta isÀnmaata rakentamaan lÀhteneistÀ amerikansuomalaisista ja rajan yli lamakauden työttömyyttÀ paenneet loikkareista. Kirjan runsaasta kuvituksesta valtaosa on Suomessa aiemmin julkaisematonta.