”Tajusin, että minun pitää oikeasti lopettaa kilahtelu, mutta en tiennyt miten. Tunsin vain vihaa, vihaa ja vihaa koko ajan. Minun piti tehdä muutos ja nopeasti.”Samuel S:n lapsuus oli epävakaa ja vanhempien päihdeongelmien värittämä. Hänestä tuli jo teini-ikäisenä rikollisjengin jäsen. Samuelin tapaamat ihmiset sanoivat, että hän oli sieluton. Sitten hän tappoi.Rikos johti asianmukaiseen tuomioon, ja nyt hän istuu kymmenen vuoden rangaistustaan Riihimäellä Suomen tarkimmin vartioidussa vankilassa. Vankitoverit ovat syyllistyneet mitä hirveimpiin rikoksiin. Samuel raitistui ja alkoi ymmärtää, että tunnoton väkivalta ja huijaaminen, joita hänkin taparikollisena harjoitti, johtuivat pääasiassa yhdestä asiasta – päihteistä.Samuel on alkanut ymmärtää myös vanhempiensa tekoja paremmin. Kirjassaan hän kertoo koruttomasti lapsuutensa heikoista lähtökohdista, elämästään ja kaiken käännekohdasta.”Olen tuntenut koko elämäni vihaa, ja olen kyllästynyt siihen. Minun on aika katsoa peiliin ja kohdata omat demonini.”
