"Tämä on minun tarinani lapsesta, jota kukaan ei nähnyt, aikuisista, jotka käänsivät silmänsä, ja yhteiskunnasta, joka ei puuttunut asiaan. En näe itseäni uhrina vaan selviytyjänä, joka on välttämätön, jotta voin jatkaa eteenpäin." Mimmi Kovačević Aikuisena Mimmi saa tietää, että hänen isäpuolensa on kuolemassa. He näkivät toisensa viimeksi oikeudessa, kun isää syytettiin Mimmin seksuaalisesta hyväksikäytöstä hänen lapsuudessaan. Mutta vaikka Mimmi vihdoin uskaltaa puhua hyväksikäytöstä, hän ei tunne oloaan vapaaksi. Hän päättää kohdata hyväksikäyttäjänsä tämän kuolinvuoteella, ja tämä päätös määrittää Mimmin loppuelämän. Tämä on tositarina lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syvästä vaikutuksesta, mutta se on myös vahva ja toiveikas todistus naisesta, joka kieltäytyy hyväksymästä kohtaloaan, sekä anteeksiannon ja eteenpäin menemisen voimasta