Nana on entinen prostituoitu, joka luo loistavan uran pariisilaisessa teatterissa. Näyttelijänlahjoja hänellä ei ole, mutta hänen eroottinen säteilynsä lumoaa. Hän nousee yhteiskunnan huipulle miespuolisten hyväntekijöidensä avulla, jotka rahoittavat hänen tempauksensa samalla, kun he tuhoavat oman elämänsä. Samanaikaisesti miehet yrittävät ylläpitää kauniita kulisseja. Nanassa teatterimaailmasta tulee yhteiskunnan sosiaalisen roolipelin vertauskuva, joka paljastetaan häikäilemättömästi. Kirjan alussa teatterijohtaja Bordenave vaatii, että ihmiset kutsuvat hänen teatteriaan bordelliksi.
Kirjailija Émile Zola kuvaa yhteiskunnan bordellina, jota erotiikka hallitsee. Dekadentti ilmapiiri kulminoituu, kun Nana makaa sairaana sängyssään ja ulkoa kadulta voi kuulla Ranskan ja Saksan välisen sodan alkusoiton. Zolan valttina on hänen kriittinen kuvauksensa kyvyttömästä hallitsevasta luokasta, joka syöksee Ranskan toivottomaan sotaan.
Romaani herätti aikanaan suurta suuttumusta. Vapaamielisyydestä ja seksuaalisuudesta ja hallitsevan luokan tekopyhyydestä ei oltu ennen kirjoitettu.
Émile Zola (1840−1902) oli ranskalainen kirjallisuuden suuri naturalisti ja kapinallinen. Yhteiskuntakriittinen kirjailija, joka paljasti kirjoissaan epämiellyttäviä totuuksia muun muassa köyhyydestä, prostituutiosta, tekopyhyydestä. Zola oli myös journalisti, ja hän käytti teoksissaan hyväksi journalistista tutkimusta ja hänen tyylinsä oli kaunistelematon. Hänen pääteoksensa oli monumentaalinen 20-osainen Les Rougon-Macquart -romaanisarja, jonka hän kirjoitti vuosina 1871−1893. Jokainen sarjan romaani voidaan lukea yksikseen, ja useimmat niistä ovat itsessään jo mestariteoksia. Romaanisarjassa kuvataan elämää Ranskassa toisen keisarikunnan aikana – joka on kerrottu tarinan muodossa yhdestä perheestä.
