Valta on ihana asia!
MikÀ on ollut Suomen presidenttien suhde valtaan ja vallasta luopumiseen?
Relander, Svinhufvud, Mannerheim, Paasikivi, Kekkonen, Ahtisaari... Kuinka moni Suomen presidenteistÀ on luopunut tehtÀvistÀÀn helpottuneena, vapaaehtoisesti tai "vapaaehtoisesti", ja kuinka moni on tarrautunut vaikka vain viimeisellÀ hetkellÀ mahdollisuuteen jatkaa?TÀssÀ sarjassa on Urho Kaleva Kekkonen lyömÀtön sankari. Ministeri Eino Uusitalo esitti Kekkosta tarvittavan vielÀ uudella kaudella aina vuoteen 1990 saakka, jolloin tÀmÀ olisi saavuttanut 90 vuoden iÀn. Relander olisi halunnut jatkaa vaikeuksistaan huolimatta, samoin voimahahmo Ukko-Pekka Svinhufvud. Risto Rytikin horjui sodan aikana kahden vaiheilla. PaasikivellÀ oli aika työ saada jatkuvasti sairasteleva Mannerheim esittÀmÀÀn eronpyyntönsÀ, mutta niin vain Paasikivi itse houkuteltiin vielÀ kuolinvuonnaan 1956 "mustaksi hevoseksi" jatkokierroksille. Ahtisaari olisi varmasti valittu uudelleen, mutta oma puolue ei halunnut! Kova halu oli Tarja Halosellakin jatkaa toiselle kaudelle, ja nÀin on tapahtunut myös Sauli Niinistön kohdalla.Valta viettelee, valta houkuttelee: valta on ihana asia!Professori Martti Turtola tarkastelee presidenttien viimeisen virkavuoden pÀÀtöksiÀ mahdollisesta jatkostaan. Kuinka paljon omat puolueet ovat halunneet kÀyttÀÀ hyvÀkseen sitÀ, ettÀ "istuvalla presidentillÀ on aina etulyöntiasema"? EntÀ kuinka paljon asianomainen itse on tuntenut himoa jatkaa tehtÀvissÀÀn?
Sotahistorian professori (emeritus) Martti Turtola (s. 1947) on Suomen arvostetuimpia historiantutkijoita. HÀn on Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian dosentti sekÀ Helsingin ja Turun yliopistojen dosentti. Turtolan laajaan kirjalliseen tuotantoon kuuluu mm. useita elÀmÀkertateoksia sodan ajan huomattavimmista suomalaisista upseereista.