Ihminen on osaltaan yksilö. Tämä vaikuttaakin perin ilmeiseltä, rajapinnan erottaessa yksilön ympäristöstään ja toisista ihmisistä. Mutta samalla on huomattava ihmisen olevan lähtökohtaisesti riippuvainen lajitovereistaan. Olla ihminen on yhtä kuin olla kanssaihminen. Samalla kun tämä periaate pitää paikkansa, voivat toisaalta yksilön ja toisen yhdessä muodostama sosiaalinen todellisuus kääntyä myös jäseniään vastaan. Jokela tarkastelee käsilläolevaan työhön sisältyvissä esseissään juuri yhtä lailla kanssaihmisyyden periaatteen myönteisiä kuin kielteisiäkin puolia. Teos sisältää esseet Sukupolvien ketju, Yhteiskunnallinen toiminta, Yksilön ja yhteisön harhaisuus sekä Sairauden filosofian luonnos.