Vuoden 1912 Helsinki elÀÀ monen kielen ja kulttuurin moninaisuudessa. Mutta sukupuoliroolit ovat yksiselitteiset: nuorten naisten on syytÀ kiertÀÀ venÀlÀiset sotilasporukat, eikÀ naisilla ole asiaa ravintoloihin ilman herraseuraa.
Dagmar on lahjakas hatuntekijÀ, joka haaveilee omasta liikkeestÀ ja Pariisista. HÀn asuu ystÀvÀnsÀ Hilman kanssa Toivo-nimisessÀ talossa, josta muodostuu tukikohta myös kahdelle toiselle ystÀvÀlle, Klaralle ja Ebballe. Kaikki itse
toimeentulevia, työssÀkÀyviÀ naisia. Kukin heistÀ kaipaa kuitenkin itsenÀistÀ elÀmÀÀ, liikkumisen ja itseilmaisun vapautta. Maailma on miesten. Mutta ystÀvÀttÀret keksivÀt keinon: he pukeutuvat miehiksi ja ÀkkiÀ kaikki on avoinna ja suurta. Myös riskit; kiinni jÀÀminen voi tuhota heistÀ jokaisen.
Mia Franckin historiallinen romaani vie lukijan keskelle murroksen vuosia. Dagmarin hahmo perustuu Franckin isoisoÀitiin, joka myös haaveili omasta hattukaupasta. Franck kuvaa huumaavasti vapaudenkaipuun, sen mitÀ tapahtuu, kun ihminen ei enÀÀ tyydykÀÀn ahtaaseen, pakotettuun rooliin vaan seuraa omaa tahtoaan.
Mia Franck (s.1971) on suomenruotsalainen kirjailija,
joka on julkaissut ennen Keikareita neljÀ romaania. Edellinen romaani Pommipuutarha (BombtrÀdgÄrden, 2018) kertoi Ruotsiin lÀhetetyistÀ suomalaisista sotalapsista ja sai upean vastaanoton. Franck asuu HelsingissÀ ja opettaa kirjoittamista workshopeissa ja kursseilla. HÀn on vÀitellyt
kirjallisuustieteestÀ.
