Karua realismia ja huikea fantasiaa yhdistelevÀ nuortenromaani sukeltaa maailmaan, josta ei malttaisi tulla pois.
Roosan isĂ€ on kuollut, eikĂ€ koulunkĂ€ynti kiinnosta. ĂidillĂ€ on uusi miesystĂ€vĂ€, jonka luona hĂ€n mieluummin viettÀÀ aikaansa. Roosa ei halua selittÀÀ elĂ€mĂ€ntarinaansa enÀÀ yhdellekÀÀn psykiatrille. Tuntuu kuin viettĂ€isi puolet kouluajasta juttelemassa kuraattorien ja koulupsykologien kanssa. Toisaalla, keskellĂ€ suurta merta on pieni saari, jossa kasvaa iso omenapuu. Puu on kahden airiin, Punakanelin ja Omenaruusun, koti. ErÀÀnĂ€ aamuna kun Punakaneli hyppÀÀ alas puusta, hĂ€nen jalkansa eivĂ€t laskeudukaan omenapuun juurelle, vaan loiskahtavat veteen. Vesi peittÀÀ alleen puun juuret ja jokainen aalto nostaa veden pintaa. Saarelta on lĂ€hdettĂ€vĂ€, keinolla millĂ€ hyvĂ€nsĂ€, mutta Omenaruusu ei halua jĂ€ttÀÀ kotiaan. Kun Punakaneli yrittÀÀ taivutella ystĂ€vÀÀnsĂ€, Omenaruusu jĂ€rkyttyy ja vaipuu syvÀÀn uneen. Ainoa tapa pelastaa Omenaruusu on hankkia hĂ€nelle airiin kyyneleitĂ€. Matkallaan Punakaneli kohtaa Tasavallan sotureita, jotka kĂ€yvĂ€t sotaa pahoja Tuonenkielon sotureita vastaan. Tasavallan puolustajilta Punakaneli saa kuulla olevansa suuri sotilas, jonka tehtĂ€vĂ€ on auttaa kukistamaan Tuonenkielon armeija. Mutta Punakaneli ei halua tarttua aseeseen. Roosan ja Punakanelin kohtalot kulkevat rinnakkain nuortenromaanin sivuilla. Toden ja mielikuvituksen rajat hĂ€mĂ€rtyvĂ€t heidĂ€n etsiessÀÀn kadonneita kyyneleitĂ€.